tiistai 15. lokakuuta 2013

Tallikisat!

Onpa vierähtänyt aikaa sitä, kun olen viimeksi ehtinyt kirjoitella. Ja sitten tietenkin olisi useamman postauksen verran kerrottavaakin. Mutta aloitetaanpa nyt vaikka siitä, että pidimme viime viikonloppuna pienimuotoisent tallikisat. Olen oikeasti aika väsähtänyt siihen, että sopimusasioihin ei vieläkään ole tullut selvyyttä, sillä aina tulee joku uusi muutos tai ongelma tai... jotain. Siksi tallikisat tuntuivat ihanan rentouttavilta, mutta samalla myös vähän päälleliimatuilta. Mutta kaiken kaikkiaan päivä oli onnistunut ja iloinen, ja hepat taipuivat hienoihin suorituksiin - Maggia sanottiin jopa päivän yllättäjäksi. 

Maggi on saanut myös uuden hoitajan, joka reippaasti kahden ratsastuskerran jälkeen rohkaistui osallistumaan kisoihinkin. Koko hoitokuvio on lähtökohtaisesti aika erikonen, sillä uusi hoitaja on eräs oppilaani. Mutta joskus on vain hyvä kuunnella sydämensä ääntä ja tehdä asioita, jotka tuntuvat oikeilta. Ja kun katselin ratsukon menoa kentällä, olin tyytyväinen tekemiini ratkaisuihin. Kysyin luvan julkaista parivaljakon kuvia facebookissa, mutta blogiin en huomannut kysyä lupaa, enkä viitsi sitten ilman lupaa niitä julkiseen levitykseen laittaa. Mutta kisojen kovimman ratsukon kuvia laitan tähän muutaman ihan luvallisesti.


Meillä oli myös jakaa junnuratsastajillemme mahtavat palkinnot. Lähdin lauantaina ostamaan ruusukkeita läheisestä hevostarvikeliikkeestä, mutta palasin mukanani neljä "Mäen tuulet 2013" -tekstillä brodeerattua pipoa. Koko ostosreissuni oli kyllä harvinaisen koominen. Ensinnäkin sain pipoihin brodeerauksen ilmaiseksi. Toisekseen halusin ostaa Maggille hmeksikolaisten suitsien turpahihnaan, mutta koska niitä ei heti sekalaisista hyllyistä löytynyt, kauppias sanoi, että voin vain leikata jostain taljasta sopivan palan. Kun olin aikani ähertänyt saksien kanssa ja saanut jonkinmoisen lärpäkkeen leikattua, yhden laatikon pohjalta löytyikin yksi oikea pehmuste. Otin sitten kuitenkin sen. Yhden tavarakasan alta löysin sopivan kokoiset pintelipatjat Maggille, ja kun vihdoin tunnin pyörimisen jälkeen olin valmis maksamaan muutaman kympin ostokseni, kauppias sanoi, että kassakone lukee kortin niin hitaasti, että voin tulla maksamaan sitten joskus. Ei kuulemma ole kiirettä. Uskomatonta luottoa kyllä, sillä en tosiaankaan ole mikään vakkariasiakas, eikä kauppiaalla itse asiassa ole mitään tietoa siitä, kuka minä edes olen. Mutta olen toki niin umpi rehellinen, että eiköhän maksu ihan inhimillisessä ajassa hoidu.

Minulla oli syyslomalle hirvittävän paljon tekemistä suunniteltuna, mutta aika paljon on kyllä vierähtänyt aikaa tallilla. Kaikenlaista pientä puuhastelua riittää ennen talven tuloa. Tänään pihaton tarhassa aitatolppia maahan, jotta maan jäätyessä saamme rajattua hurjan mäen pois hevosten alueelta. Muutama vuosi sitten eräs hevonen katkaisi kyseisessä tarhassa jalkansa, ja se oli kamalaa. Syytin vielä asiasta itseäni, sillä olin ilmeisesti viimeinen, joka oli nähnyt hevosen ihan kunnossa. Seuraavan kerran näin sen makaamassa pressun alla lopetettuna. Muistan vieläkin sen karmean tunteen, joka minulle tapahtuneen jälkeen tuli, mutta kaikki vakuuttelivat, ettei asia mitenkään voinut olla minun syytäni. Olihan eläinlääkärikin toki sanonut, että syy oli tarhan huonossa pohjassa, joka kyllä tuolloin oli aivan liian "kraaterinen" hevosten jalkojen alle. Omistajanvaihdoksen jälkeen tarhasta on pidetty huomattavasti paremmin huolta, mutta silti mieluummin aitaan tappomäen pois Maggin kulkureiteiltä.

No mutta. Näiden surkeiden muistojen jälkeen kerrottakoon vielä, että tallin oven eteen alkoi tänään nousta katos, ettemme jää talvella lumien alle. Perjantaina pihatoon saadaan valot, ja tänään työkaverini toi pari isoa säkillistä kutteria pihattolaisten pehmikkeeksi. Paluukuormassa lähti peräkärryllinen hevosenlantaa. Heinät ovat hyviä, tallivuorot toimivat ja joka kerta, on ilo astua talliin ja nähdä muutos, joka siinä on viimeisen vuoden sisällä tapahtunut. Sitten kun vihdoin (toivottavasti pian) pääsee tuosta sopimusruljanssista eroon, voi ihan hyvillä mielin odottaa talvea. Ja seuraavia tallikisoja.