Viimeinenkin karsina valmistui alkuviikosta. Se tarkoitti sitä, että
Lemmukin pääsi vihdoin yöksi sisälle ja samalla Feksu siirrettiin alatarhasta pihattoon. Tai oikeastaan vain pihaton tarhaan, sillä pihattolaisten kulku sisätiloihin oli suljettava alkuunsa; Maggi seistä möllötti katoksen ovelle ajaen muut pois. Lauman meno oli muutenkin taas sellaista häsäämistä, rymyämistä ja tappelua, että lopulta Maggi vietiin yöksi häpeämään pihan puolelle pikkutarhaan. Siitä tosin seurasi se, että aamulla sekä Feksu että Neito pönöttivät Maggin tarhan portilla, ja naapurin rouva kävi kertomassa, että heidän terassilleen oli yön aikana ilmestynyt hevosenpaskaa...
 |
| Sakke ja Lemmu karsinoissaan. |
 |
| Messi ilta-aterialla. |
Tiistaina Maggi aloitti magnesiumkuurin, jotta turha stressaaminen loppuisi. Torstai-iltana siirsimme Tuulin, Kaisan ja Reben kanssa niin Maggin kuin viereiseen tarhaan sijoitetetut karkuripollet taas pihattoon porsastelemaan, ja pienten potkimisten ja hampailujen jälkeen yhteiselo näytti alkavan sujua ainakin jotenkin. Mutta kun syötin Maggille sen pientä iltapalaa, Feksu ja Neito säntäsivät ihan yhtäkkiä toiseen päähän tarhaa ja sitten rytinällä läheiseen metsikköön. Säntäsin Rebe takanani niiden perään, ja sain kuin sainkin heitettyä riimunarun Neidon kaulan ympärille ennen kuin oltiin taas naapurin puolella. Iltahämärässä sitten taluttelimme hevoset takaisin pihaan ja ensimmäisten tähtien syttyessä taivaalle olin aidankorjauspuuhissa. Kun laitomme karkurit takaisin pihattoon, oli jo aivan pimeää, ja saatoimme vain toivoa, että ne tällä kertaa jäivät oikealla puolelle aitaa. Ja jäiväthän ne.
Perjantaina kävimme Tuulin ja Piian kanssa vähän istumassa iltaa ja juhlistamassa tallin valmistumista. Mieli pysyi iloisena siitäkin huolimatta, että missasin viimeisen bussin enkä taas ajatellut kovin pitkälle sen jälkeen. Joku fiksu olisi ottanut taksin, mutta minäpä näppäränä ja reippaana kävelin kotiin keskustasta. Puolessa välissä viiden kilometrin kävelymatkaa mietin, että sai olla viimeinen kerta, kun kävelen kotiin korkkareissa, lyhyessä hameessa ja kahden jälkeen lauantaiyönä.
 |
| Ratsastuksen jälkeen vähän kutitti... |
Tapani mukaan heräsin seuraavana päivänä jo ennen yhdeksää, mutta tallille menin vasta illasta. Ilokseni sain huomata, että pihatossa oli rauhallisempaa kuin ikinä. Maggi vaikutti jopa vähän yksinäiseltä ja alistetulta, ja heinillekin se meni vähän arkaillen. Ehkäpä Feksu on viimein laittanut sen ojennukseen, ja hyvä niin. Ehkä kohta voi avata myös pääsyn sisätiloihin.
 |
| Sumuisen sunnuntain aamutalli. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti