Kullervon kärrit

Paljon olisi hevosjuttujakin haasteltavaksi, mutta koska ne ovat enimmäkseen ikäviä, tämä postaus on nyt vain täynnä iloa siitä, että koirani sai viimein kärrinsä. Ne olivat odottaneet paikallisella R-kioskilla jo pari päivää, mutta koska tulin vasta iltapäivällä Jyväskylään, sain paketin käsiini vasta illasta. Olin melkoisen hermostunut alkaessani repiä teippejä pahvilaatikon kyljistä, sillä pelkäsin paitsi omaa ja koirani reaktiota myös sitä, että olen ottanut Kullervon mitat jotenkin väärin. 

Mittojen ottamiseen tarvittiin parhaimmillaan kolme ihmistä, ja hyvistäkin ohjeista huolimatta oli välillä vähän vaikea arvioida, mistä kohtaa mikäkin mitta piti ihan täsmälleen ottaa. Kärrien saaminen Eddie's wheelsistä Yhdysvalloista oli sen verran pitkä ja kallis ruljanssi, että mihinkään palautuksiin, vaihtoihin, uusiin maksuihin ja uuteen odotukseen en olisi halunnut joutua. Enkä kyllä onneksi joudukaan. Pienten säätelyiden jälkeen kärrit tuntuivat olevan Kullervolle täydellisen sopivat. Korkeutta ja pituutta voi ehkä vielä vähän hienosäätää, mutta muuten poitsu tuntui solahtavan uuteen apuvälineeseensä mainiosti.

Tällainen kuva piti liittää tilauksen mukaan todistamaan mittausten oikeellisuutta. Veljeni oli kuvassa ensin bokserit jalassa, mutta vaihtoi vähän pidempään lahkeeseen, kun kysyin, haluaako hän tosiaan lähettää Yhdysvatoihin asti kuvan karvaisista sääristään, 

Kärrit ovat tukevat ja mukavasti pehmustetut. Vaikka ne tuntuvat kestäviltä, ne ovat silti hyvin kevyet. Koko paketti pakkausmateriaaleineen painoi vain 3,5 kg. Myös Kullervo tuntui olevan sitä mieltä, että meno on kepeää uusien rattaiden kanssa, ja testikierroksellamme se viipotti menemään niin, että jouduin aina välillä komentamaan sitä odottamaan. Asfaltilla renkaat liikkuivat superisti, eikä meno hidastunut ainakaan kovalla hiekkatielläkään. Vaikeinta tähän asti oli ovista kulkeminen; Kullervo ei ovenkarmien ohi hiippaillessan oikein osannut varata ekstratilaa kärreilleen.

Joka tapauksessa Kullervo tuntui olevan iloinen ja innostunut, eikä se kiinnittänyt renkaisiinsa oikeastaan mitään huomiota. Se uhosi vastaantulleelle saksanpaimenkoiralle, säntäili innostuneena tervehtimään ohikulkijoita ja nuuski tyytyväisenä jalkakäytävän hajuja. Ja mikä parasta: se merkkaili. Kullervo asettui kärreineen nätisti tiensivuun ja jätti niiaten jälkensä heinikkoon. 

Nyt sitten vain harjoittelemaan. Kärreissä on lisävarusteena jalustimet, joihin koiran tassut saa roikkumaan niin, etteivät ne laahaudu maassa ja sen seurauksena haavaudu. Jalkojen ollessa jalustimisssa Kullervo ei kuitenkaan voi treenata kävelemistään, joten välillä ajattelin käyttää kärrejä niinkin, että jalat ovat reisistä asti vapaina. Toki myös jatkamme tuttua uintitreeniä sekä kävelyä ilman apuvälineitä. Parhaimmillaan kärreistä voi kuitenkin olla apua myös kävelyn harjoittelussa, ja pidempien lenkkien ja normaalimman liikkumisasennon luulisi antavan Kullervolle myös intoa ja lisämotivaatiota. 

Kärreistä kuulette varmasti vielä myöhemmin lisääkin, ja kun saan otettua parempia kuvia, laitan niitäkin sitten enemmän. Näistä tunnelmista kuitenkin lähdetään.