Uusia aluevaltauksia

Aitasin viikko sitten hevosille uuden laitumen ihan talomme läheisyyteen ja pääsen tutkailemaan niiden laiduntamista näppärästi esimerkiksi keittiön ikkunasta. Horsman ja nokkosen valtaama ryteikkö oli tammojen mielestä ihan liian pelottava tutkittavaksi, ja kun neitien viihtyvyys näytti olevan ihan nolla, jouduin lopulta niittämään niille turvallisia kulkureittejä ja hengailupaikkoja. Kyllä minä sen ymmärrän, että raviradan sileyteen tottunut lämppäri vähän halveksuu epätaisaista laidunmaata, mutta kyllä siinä tylsällä viikatteella huitoessa vähän kirosin vuonojen prinsessaani, joka korvat luimussa odotti portilla pelastajaansa. 

Nyt olen viikon ajan kyyläillyt turpauunojen etenemistä nokkospuskassa, ja joka päivä ilmoitan ehkä sata kertaa, mihin asti tyypit ovat edenneet. Pikkuveljeni sanoi minulle tänään, että kai jo olen alkanut pitää päiväkirjaa hevosten liikkeistä. Meinasin vastata, että vähän on suunnitelmissa. Ihan pelkästä kavionkopseesta tämä blogi ei  tosin tule täyteen, vaan tilaa on vähintään yhtä paljon myös esimerkiksi tassuille. Olen kotoisin maaseudulta ja maatilalta, joten postauksissa saattaa ajoittain tuoksahtaa myös lehmänlanta. Olen nimittäin huomannut, että vaikka ihminen lähtisi maaseudulta, maaseutu ei lähde ihmisestä.

Ilman erityisempää taustoitusta potkin siis tämän uuden blogini käyntiin. Koittakaahan pysyä kärryillä. Tai kärreillä. ;) Saa nähdä, kuinka pitkälle tätä ravia nyt sitten riittää.