Uidaan koiraa!

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Onneksi Kullervo halvaantui talvella, jolloin se sai raahata jalkojaan lumessa eikä sorassa. Onnea on myös se, että kesä on niin lämmin, että järvessä tarkenee polskia joka päivä. Käytän Kullervon viidestä kuuteen kertaa viikossa uimassa, ja kolmen tai neljän päivän välein sillä on lepopäivä. Vaikka Kultsi uiskentelee kerralla vain parisenkymmentä minuuttia, uiminen on koiralle kuin koiralle sen verran raskasta treeniä, että ihan joka päivä ei kannata hauvaa väsyttää. Huilipäivien jälkeen Kultsi onkin yleensä parhaimmillaan. 

Kun talvella aloitimme uinnit KoiraSportissa, Kullervo ei vapaasti uidessaan käyttänyt lainkaan takajalkojaan. Vasen jalka saatiin aktivoitua niin, että eteenpäin ja rampille pyrkivää koiraa pidettiin pelastusliiveistä kiinni, ja minä kutsuin sitä luokseni niin innostavasti kuin vain pystyin. Oli ihana huomata, miten Kullervon potkut terävöityivät minun kutsujeni voimistuessa, ja alkulämmittelyiden jälkeen myös oikea takanen alkoi toimia jonkin verran. Kevään aikana vasen jalka muuttui aktiivisemmaksi ja aktiivisemmaksi, mutta oikealla oli hyvät ja huonot päivänsä, ja hyvinäkään päivinä sen toimintakyky ei ollut lähelläkään vasemman jalan tasoa.

Takajalkojen tehotreeniä.

Sitten taas mennään...

ja tullaan...

ja ollaan valmiina menemään taas.

Jo pari viikkoa sitten huomasin, että Kullervo on alkanut käyttää vasenta takajalkaansa myös vapaasti uidessaan. Oikean jalan suhteen aloin olla epätoivoinen, sillä Kultsin potkut olivat harvassa silloinkin, kun roikuin sen pelastuliiveissä. Muutenkin jalka tuntui vetelältä ja voimattomalta. Muutama päivä sitten kuitenkin huomasin, että vesilelua kohti kiirehtiessään poika potkaisi silloin tällöin myös oikealla jalalla, ja sen jälkeen potkuja on tullut joka päivä. Parasta Kullervon uinnin katselussa on kuitenkin se, että se heiluttaa häntäänsä, ja sainkin tänään napattua myös vähän videokuvaa häntäänsä heluttavasta polskijasta. Laatu on juuri niin hyvä kuin puhelimella kuvattuna vain voi olla, ja kaiken hyvän lisäksi blogger ei suostunut lataamaan videota. Sen voi kuitenkin tsekata halutessaan tästä.

Kesän ja oikeastaan viimeisimmän viikon aikana Kullervon eteneminen maallakin on parantunut huomattavasti. Kullervo on kuin konttaamisesta kävelemiseen siirtyvä pikkulapsi; ihan huomaamattaan se nousee seisomaan ja ottaa haparoivia askelia samalla, kun keskittyy johonkin ihan muuhun. Kun kutsun tai hoputan sitä, se heittäytyy taas norpaksi ja hilaa itseään etujalkojen voimalla. Otinkin tänään videokuvaa myös pojan "kävelystä" eli tässä tapauksessa rytmittömästä ja aika hallitsemattomasta harppomisesta. Meno on karmeaa kohellusta, mutta onhan kehitys valtava verrattuna siihen, että vielä joitain kuukausia sitten Kullervo ei vielä edes seissyt ja aluksi se ei pysynyt edes normaalissa istuma-asenossa. On tämä nyt jo jotain ihan muuta kuin takapäästään täysin halvaantuneen koiran liikkumista. Videota katsellessani ymmärsin itsekin taas ihan uudestaan, miten paljon urhea Kullervoni on edistynyt. Sitä ei aina huomaa, kun koira on koko ajan silmissä - ihan kuin äiditkään eivät aina huomaa omien lastensa kasvamista. Äidit tosin huomaavat taatusti ne ensimmäiset askeleet. Minä taidan tupata muistaa vain kaatumiset.

Joka tapauksessa poitsu on kesänkin aikana jatkanut kehittymistään, ja sitkeällä yrittämisellä ja positiivisella asenteella jatkamme harjoittelua edelleen. Tulevaisuus näyttää, miten varmaan askellukseen Kultsilla on vielä mahdollisuuksia.