Maalatessa roiskuu!

Tallin uudistaminen alkoi oikeastaan jo viime talvena. Pettymysten, riitojen, isojen päätösten ja vallanvaihdosten jälkeen puhdistimme niin ilmapiirin kuin varustehuoneenkin pölystä ja moskasta. Otettuamme ohjat enemmän omiin käsiimme aloimme käyttää tallivuokrarahojamme siihen, mihin ne oli tarkoitettukin: laadukkaampaan heinään ja parempaan kuivikkeseen. Kaikki ylimääräinen meni säästöön kesän remppaa varten. Ensi vuoden alkuun mennessä tallin pitäisi olla siinä kunnossa, että EU-tarkastajalla ei ole siitä mitään huomautettavaa. Ajantasaiset määräykset hevosten pidostahan löytyvät täältä.

Vanha talli oli liian matala. Ensimmäisenä revimme siis alas vanhan välikaton, ja myös pihaton vanhat seinät saivat samalla rytinällä lähteä. Talli (silloin navetta) on rakennettu sisällisodan aikoihin, ja edellinen perusremppa oli ilmeisesti tehty joskus 50-luvulla, sillä kattoon oli pakattu kyseisen vuosikymmenen Keskisuomalaisia. Ihan fiiliksissä luin uutisia Englannin Yrjö VI:n hautajaisista ja surin sitä, että kolme hevosta oli pudonnut tukkiajossa jäihin Äänekoskella. Vaikka aluksi olin sitä mieltä, ettei moisia aarteita voi heittää pois, muutaman tunnin pölyisen, räkäisen ja hikisen tunnin jälkeen roudasin kyllä repaleiset lehdet muun muhjun seassa tunkiolle. 

Katto alas...

... ja uutta maalia pintaan.

Parin viime viikon aikana on ollut lähinnä maalaushommaa, ja vaikka olen onnistunut sotkemaan valkoisella maalilla niin itseni kuin tallikaverinikin, osan väristä olen sentään osannut roiskia ihan oikeaankin suuntaan. Seiniä olin suttaamassa viime viikolla ja eilen uurastin nelisen tuntia katon kimpussa. Osan ajastani käytin kyllä siihen, että rakensin tukialustan pääskysten pesän alle. Reppanat olivat pykänneet kämppänsä lampun päälle, ja kun vanha valaisin tipahti alas, lintujen koti jäi onnettomasti roikkumaan paljaasta seinästä. Mutta nyt niiden on taas hyvä jatkaa pesimäpuuhiaan - ja meidän remonttia.

 

Korotettuja kattopalkkeja ja uutta maalia. Loppuviikosta valetaan lattia.